Yksi asia muuttui kirjailija Tuija Lehtisen arjessa, eikä hän enää pysty kirjoittamaan nuortenkirjoja

”Tämä kuva on otettu lokakuussa 2016 Helsingin Teatterimuseossa Suomen Nuorisokirjailijat ry:n 70-vuotisjuhlissa. Olin yhdistyksen puheenjohtajana parikymmentä vuotta, ja nuo juhlat olivat yhdet hauskimmista, joita olen ollut järjestämässä.

Kehystä pitelee kanssani tyttäreni Jade, ja pienemmästä kehyksestä kurkistaa kirjailija Kirsti Kuronen. Kuvan otti valokuvaaja Petri Jauhiainen.

Kun Jade ja hänen pikkuveljensä olivat pieniä, he olivat mukanani kaiken maailman johtokunnan kokouksissa, jos heille ei löytynyt hoitopaikkaa.

Jade on ollut usein myös avustamassa yhdistyksen tilaisuuksissa. Näissä juhlissa hän oli juontajana.

Lue myös Kotiliesi.fi: Lasten muutto pois kotoa oli Minnalle ja Vesalle kova paikka: ”Ainahan sitä haluaisi tyttöihin enemmän yhteyttä kuin sitä kulloinkin on olemassa”

Tuija Lehtinen huomasi, että koko porukka oli hurmostilassa

Juhlat olivat onnistuneet. Siellä oli monenlaista ohjelmaa, oli lauluyhtye ja orkesteri, tanssia ja tarjoilut viimeisen päälle. Näimme valtavasti vaivaa juhlien onnistumisen eteen. Teatterimuseossa oli esiintymisvaatteita, joita saimme lainata.

Kaikki vieraat pukeutuivat, ja joku löysi minullekin komean kruunun. Olin koko illan kruunu päässäni. Koko porukka oli jonkinlaisessa hurmostilassa.

Minulla ei ole ollut työyhteisöä nuoruuden kesätöiden jälkeen. Olen tehnyt töitä yksin omassa työhuoneessani, ja on mennyt päiviä, etten ole edes puhunut kenellekään. Yhdistystyön kautta olen löytänyt ympärilleni kirjailijayhteisön, joka tuntuu eräänlaiselta perheyhteisöltä.

Kuvanoton aikaan kotimme oli tyhjentymässä. Tytär oli lähdössä opiskelemaan, mutta poika asui vielä kanssamme. Ny­kyään asun mieheni ja koiriemme kanssa.

Lasten poismuutto ei tuntunut haikealta. On pelkästään hienoa, että he pärjäävät ja löytävät oman kulkunsa elämässä.

Lue myös: Emme voi valita perhettämme, piispa Mari Leppänen muistuttaa: ”Rakastava katse voi tulla jostain muualta”

Sittemmin olen luopunut nuortenkirjojen kirjoittamisesta, sillä omien lasten aikuistuttua minulla ei ole enää suoraa kontaktia nuorten maailmaan. Joutuisin tekemään valtavasti töitä, jotta pääsisin perille siitä, mitä nykynuoret ajattelevat, ja selittäisin asiat luultavasti ihan väärin.

Siksi olen ajatellut, että on parempi kirjoittaa vain aikuisten asioista.”

Tuija Lehtisen, 69, uusin romaani Matka menneisyyteen ilmestyi elokuun alussa.