Tämä kuva on otettu jouluna 1984 kotonamme Ylöjärvellä. Olen kuvassa hieman yli kaksivuotias, ja ylläni on hienot, nimikoidut motocrosshousut.
Isälläni oli tuolloin motocross- ja enduropyörien myyntiliike, ja olin saanut nuo housut sieltä itselleni.
Kuvan ottamisesta on jo pian neljäkymmentä vuotta aikaa. Neljässäkymmenessä vuodessa maailma on muuttunut aika paljon.
Lapsuudestani ei ole olemassa kovin montaa valokuvaa, koska silloin ei juuri otettu kuvia. Kuvaustekniikkakin oli aika toisenlaista kuin nykypäivänä.
Koristelen kuvassa joulukuusta. Kävin aina jouluisin isäni kanssa salaa kaatamassa joulukuusen metsästä, ja ne olivat ikimuistoisia reissuja. Isälleni ei kelvannut mikä tahansa kuusi, vaan sopivaa yksilöä metsästettiin pitkään.
Lue lisää Kotiliesi.fi: Balettitanssija Minna Tervamäki: ”Jouduin miettimään, miten haluan elää loppuelämäni”
Matti Puro tunsi olevansa lavalla kotonaan
Joulu on aina ollut minulle merkityksellinen juhla. Odotan sitä edelleen kovasti, mutta iän myötä odotus on tietysti muuttunut vähän erilaiseksi. Lapsena jouluissa parasta oli se, että koko perhe kokoontui nauttimaan rauhallisesta yhdessäolosta.
Vanhempani olivat kiireisiä yrittäjiä, mutta jouluisin heilläkin oli aikaa pysähtyä. Pääsen edelleen helposti mukaan tuohon mukavan kotoisaan joulutunnelmaan.
© Matti Puron kotialbumi
Tuohon aikaan olin vielä ujo äidin poika. Ujo olen edelleenkin, mutta nykyään sitä ei moni välttämättä huomaa. Siskoni oli lapsena meistä kahdesta innokkaampi esiintyjä.
Aloin harrastaa tanssia seitsemänvuotiaana ja vähitellen huomasin, että lavalla oleminen oli paljon helpompaa kuin esillä oleminen muutoin. Lavalla saatoin piiloutua roolien taakse ja olla joku aivan toinen henkilö.
Lue myös: Ujo vai koppava? Näin tunnistat ujon ihmisen ja ymmärrät häntä paremmin
Ujoudesta huolimatta olin jo lapsena positiivinen tyyppi. En murehtinut menneitä tai tulevia – ja samanlainen olen yhä. Katson asioita mieluummin ilon kautta.
Jos voisin nyt sanoa tuolle kuvassa olevalle pikkupojalle jotain, sanoisin, että älä pelkää niin kovasti olla oma itsesi. Omana itsenä oleminen on tuntunut minusta toisinaan pelottavalta, sillä hyväksyntää hakiessani olen ajatellut aivan liikaa, mitä muut minusta ajattelevat.”
Matti Puro, 42, on mukana Suomen Komediateatterin Näillä mennään! -revyyssä tänä syksynä.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 45/2024.
