Yksi ainoa Neuvostoliiton lentopommi surmasi Helsingin keskustassa 51 ja haavoitti 120 ihmistä marraskuussa 1942. Vanhat kirjeet paljastavat pysäyttävästi, millaista se todella oli. Yksi nopea liike pelasti monia. Valtaosa kuolonuhreista oli lapsia ja nuoria. Espoolaisen Jarmo Frimanin, 78, löytämä sukulaisnaisen kirje kuvaa hyytävästi siviilien kohtaloita hetkellä, jolloin Helsinki joutui julman pommi-iskun kohteeksi. ”Helsingissä 24.11.1942. Kerron nyt uusiksi siitä, kaksi viikkoa sitten tapahtuneesta pommituksesta. Se oli pyhäpäivä. Ilma oli kuulakka ja kaunis. Tavallisissa oloissa sellaisesta ilmasta oikein nauttii, mutta nyt on toisin. Mitä kauniimpi ilma, sitä lujemmin käy ryssä kimppuumme. Niin kävi sinäkin pyhänä. Meillä oli ennätetty aamiainen syödä, olin pessyt astiat ja saanut kaikki kuntoon. Mieheni meni konttorissa käymään ja Marjatta sai luvan mennä erään toverinsa luokse. Minua raukaisi kovin, siksi paneuduin sohvalle pitkäkseni. Olin noin runsaan puoli tuntia levännyt, kun tuli hälytys. Nousin kiireesti, panin vaatteet päälleni. Vasta kun rupeaa kovin paukkumaan, menen alas. Ammunta oli vähäistä, siksi jäin kotiin. Ryssä oli päässyt yllättäen kaupungin yläpuolelle, heittänyt äkkiä pomminsa ja poistunut”, sukulaisnainen Martta kirjoitti Jarmo Frimanin Hilda-mummolle Viitasaarelle.
