Yksin asuessa saa itse päättää aikatauluista ja kodin sisustuksesta. Vaikka yksinasuvien määrä kasvaa koko ajan, yhteiskunnassa heitä ei tutkija Nina Tammisen ja Annan lukijoiden mukaan huomioida vielä tarpeeksi.
Kymmenkunta vuotta sitten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erityisasiantuntijana työskentelevä Nina Tamminen sai käsiinsä artikkelin, jonka aiheena oli yksinasuminen.
– Lukiessani koin jonkinlaisen havahtumisen. Asuin itse yhden aikuisen taloudessa lapseni kanssa, mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että yksinasuvia oli Suomessa tuohon aikaan peräti 1,2 miljoonaa. Aiheesta löytyi hyvin vähän kotimaista tutkimustietoa, ikään kuin suuri joukko suomalaisia olisi unohdettu kokonaan.
On todennäköistä, että jokainen suomalainen asuu jossakin elämänsä vaiheessa yksin. Erityisesti eliniän pidentyminen sekä avo- ja avioerojen määrän nousu kasvattavat yksinasuvien määrän arviolta noin 1,5 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä. Emme ole kansana yksin, sillä trendi on nouseva myös muualla Pohjois-Euroopassa.
Tilastoista ja luvuista huolimatta yksinasumista käsitellään Tammisen mukaan yhteiskunnallisessa keskustelussa varsin usein häiriölinssien läpi; työttömyys, sairastuminen sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat nousevat helposti voimakkaimpina esille myönteisten asioiden sijaan.
”Yksinasuminen ei merkitse samaa kuin yksinäisyys”
Tamminen kollegoineen halusikin tutkimushankkeessaan keskittyä löytämään vastauksia siihen, mitkä asiat tuovat yksinasujan elämään hyvinvointia ja merkityksellisyyttä.
– On hyvä muistaa, että yksinasuminen ei merkitse samaa kuin yksinäisyys.
Autonomia. Omien arvojen mukainen elämä. Aikaa ylläpitää tärkeitä ystävyyssuhteita. Nämä yksinasumisen hyvät puolet korostuivat Tammisen työryhmän kyselytutkimuksen ja haastattelun vastauksissa.
– Moni koki mieluisaksi, että voi harrastaa omien aikataulujen mukaan eikä esimerkiksi kodin sisustuksesta tarvitse kinastella kenenkään kanssa.
”Hyvä parisuhde voi toteutua myös erillissuhteena.”
Osalle yksinasuminen oli Tammisen mukaan paras ja ainoa kuviteltavissa oleva asumisen muoto.
– Oli myös heitä, jotka ilmoittivat asuvansa yksin, mutta elävänsä parisuhteessa. Ajattelen, että tämä kertoo romanttisiin suhteisiin liitettyjen yhteiskunnallisten ajattelumallien vapautumisesta – hyvä parisuhde voi toteutua myös erillissuhteissa.
Yksinasujan hyvinvointia parantaa tiiviit suhteet ystäviin ja läheisiin
Vaikka yksinasuvat saatetaan erheellisesti mieltää itsekkäiksi omien mielihalujensa toteuttajiksi, tutkimustulokset kertovat toista: moni löytää hyvinvointia ja merkityksellisyyttä elämäänsä auttamalla toisia esimerkiksi vapaaehtoistyössä.
Ylivoimaisesti tärkein hyvinvointia parantava tekijä arjessa ovat Tammisen mukaan kuitenkin tiiviit suhteet ystävien ja läheisten kanssa. Myös yhteisöllisyyden kokeminen matalan kynnyksen paikoissa, kuten kirjastoissa tai kahviloissa, on monelle tärkeää. Lisäksi hyvää elämänlaatua lisäävät aktiiviset elämäntavat ja luonnossa oleilu.
Nina Tamminen on itse asunut yksin pariinkin otteeseen esimerkiksi opiskeluaikoina ja ulkomailla.
– Sekä yksin että yhdessä asuminen ovat tuoneet itselleni arvokasta elämänkokemusta. Kun asuin yksin, huomasin ystävien merkityksen omaan hyvinvointiini. Erityisesti ulkomailla asuessani rakensin itse aktiivisesti sosiaalista verkostoani.
Yksinasuminen voi käydä kalliiksi – kohti tasa-arvoa
Vaikka yhteiskunta on muuttunut yksilökeskeisemmäksi, moni asumisen ja elämisen tuki jättää yksinasuvat huomiotta. Nina Tamminen nostaa esimerkiksi kotitalousvähennyksen, joka tulisi muuttaa asuntokohtaiseksi – nyt kaksi aikuista saa samankokoisesta asunnosta tuplavähennyksen yksinasujaan verrattuna. Myös kauppareissulla ja matkustaessa yksinasuva törmää epäkohtiin; kilohinta on halvempi isommissa pakkauksissa ja yhden hengen hotellihuone on suhteessa kalliimpi kuin kahden hengen.
Ylipäätään Tamminen soisi yhteiskuntaan aimo annoksen lisää yhteisökeskeisyyttä.
– On tärkeää, että pidämme lähimmäisistämme huolta ja välitämme toinen toisistamme.
Annan lukijapaneeli kertoi kokemuksiaan aiheesta yksinasuminen. Kyselyyn vastasi 210 lukijaa.
Minkälaisissa tilanteissa koet, että yksinasuvia sivuutetaan?
”Aina puhutaan vain lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta. Kukaan ei koskaan puhu siitä, kuinka yksinasuva maksaa kaikesta suhteessa enemmän. Heti, kun joku poliitikko ottaa yksinasuvat agendalleen, hän saa ääneni.”
”Olen huomannut, että taloyhtiöiden kokouksissa yksinäistä naista ei kuunnella eikä mielipiteitä oteta vakavasti.”
”Teetin kaksi vuotta sitten omakotitalooni kalliin kattoremontin. Koen vääryydeksi asuntokohtaisen kotitalousvähennyksen, jonka yksinasuva saa tavallaan puolikkaana. Sen pitäisi olla samansuuruinen niin yksinasuvalla kuin parisuhteessa olevallakin.”
”Tuntuu, että on edelleen häpeä olla ilman parisuhdetta tai asuinkumppania.”
”Joskus käy niin, että parisuhteelliset ystävät ’ohittavat’ kutsuissa parittoman, vaikka ystävyys olisikin solmittu vuosikymmeniä aiemmin.”
”Kaupassa tuotteet on mitoitettu isoihin tai tosi isoihin pakkauksiin. Jos ostaa pienempiä määriä, kilo- tai litrahinta tulee kalliimmaksi.”
”Yksinasuvathan eivät koskaan kuulu eivätkä näy esimerkiksi vaalien lähestyessä. Meitä ei oteta huomioon.”
”Yksinasuva maksaa kaikki kulunsa yksin, ja joutuu rakentamaan oman turvaverkkonsa eri tavalla kuin muut.”
”Valtion tukipäätökset kohdistuvat aina perheille, vanhuksille tai yksinhuoltajille. Sinkut ja yksinasuvat on unohdettu, verotusta myöten.”
”Monesti kaikki hotellitarjoukset on tarkoitettu kahdelle, tai eläkeläisille – ei yksinasuville.”
Yksinasuminen: minkälaisissa tilanteissa kaipaa asuinkumppanin läsnäoloa?
”Olisi kiva jakaa arjen pieniä asioita kuten laittaa ruokaa tai katsoa televisiota yhdessä jonkun kanssa ilman isompaa suunnittelua.”
”Kaipaan apua omakotitalon lumitöihin, klapien kantamiseen ja tulipesien lämmittämiseen.”
”Juttuseura kelpaisi toisinaan.”
”Olisi mukava sanoa jollekin hyvää yötä ja huomenta.” ”Kaipaan asuinkumppania turvakseni, seuraksi, ja ilonaiheeksi. Pelkään, että kuolen kotiini yksin ja kukaan ei tule etsimään.”
”Joskus olisi ihana tulla kotiin niin, että joku odottaisi minua valmiin ruuan kanssa.”
”Kaipaan lähinnä läheisyyttä ja spontaania yhdessäoloa. Sairastaessakin olisi kiva, jos joku olisi huolehtimassa minusta.”
”Olisi myös kiva, jos saisi jakaa päivän kuulumiset työpäivän jälkeen toisen kanssa.”
”Kaipaan halikaveria, kalakaveria ja lenkkiseuraa.”
”Kun katselen urheiluohjelmia, olisi kiva voida kommentoida jollekulle selostuksia.”
”Tavaroiden kokoaminen ei onnistu yksin, nyt joudun hankkimaan palvelun ulkopuoliselta.”
Lähde: Annan lukijapaneeli, kyselyyn vastasi 210 lukijaa.
Yksinasuminen: onko yksinasuja yksinäinen vai ei?
”Introverttina pärjäisin varmaan autiolla saarellakin, joten kokoaikainen seura ei ole mitenkään tarpeellista. Teen lisäksi monenlaista vapaaehtoistyötä.”
”Elin puolisoni kanssa yhdessä yli 34 v. Olimme todella hitsautuneet yhteen, Kun hän kuoli, minusta jäi vain puolikas jäljelle.”
”Introverttina pärjäisin varmaan autiolla saarellakin, joten kokoaikainen seura ei ole mitenkään tarpeellista. Teen lisäksi monenlaista vapaaehtoistyötä ja myös konsulenttikeikkoja, joissa päällekäännetty ekstroverttius saa ihan tarpeeksi ravintoa.”
”Joskus voi tuntua yksinäiseltä, mutta sellaiseen yksinäisyyteen ei parisuhde tai asunnossa asuva toinen ihminen auta. Yksinäisyys on sisään rakennettua, kaikilla sitä on.”
”Sosiaalisuus hoituu ulkopuolella kotini ja oma valintani, kun en ketään seuraksi yritä edes etsiä.”
”Minulla on paljon harrastuksia ja niissä tapaan muita ihmisiä. Puheli on keksitty, joten sillä saa aina yhteyden ystäviin.”
”Vaikka tykkään omasta rauhasta, joskus tunnen oloni yksinäiseksi.”
Juttu on julkaistu alun perin Anna-lehdessä 5/2023.
