Seija sai tietää ystävän kuolemasta äidiltään. Äiti soitti yhtenä päivänä ja kertoi, että ystävä oli kuollut omaan pihaansa. Ambulanssimiehet eivät olleet saaneet häntä elvytettyä.
”Olin puulla päähän lyöty. En osannut odottaa kuolemaa, sillä hän oli vuosien varrella selvinnyt isoista leikkauksistakin.”
Ystävä oli Seijan koulukaveri. Alakoulusta lukioon asti he olivat samalla luokalla.
”Ystäväni oli huumorintajuinen ja luotettava. Hänelle pystyi puhumaan monista asioista.”
Kun ystävä sai ajokortin, kaksikko harjoitteli yhdessä ajamaan autoa.
”Kerran talvikelillä auto kääntyi ympäri vastakkaiseen suuntaan. Silloinkaan emme riitaantuneet. Emme riidelleet oikeastaan koskaan. Hän oli hienotunteinen ja kärsivällinen ihminen”, Seija muistelee.
Ystävän rohkeus myös inspiroi Seijaa. Hän uskalsi matkustella yksin ulkomailla, vaikka hänellä oli pitkäaikainen sydänsairaus.
”Hän sanoi joskus, että kaikkea ei voi saada ja oli iloinen siitä, mitä hänellä on.”
Ennen kuolemaansa ystävä kävi töissä ja eli normaalia arkea.
”Kun tapasimme viimeisen kerran, juttelimme tavallisista asioista: lomasuunnitelmista, töistä, lapsista.”
Ystävän kuolema on vaikea asia sisäistää
Hautajaiset vietettiin hyvin pienesti ja hiljaisesti – niin kuin ystävä olisi toivonut.
Kaipuun keskellä Seija ymmärsi, miten arvokkaita ystävyyssuhteet ovat.
”Pienilläkin asioilla voi ilahduttaa ystävää. Voi myös tulla vaiheita, että tavataan vähemmän, mutta on tärkeää sanoa toiselle, että olet merkittävä ihminen elämässäni. Olisi ehkä useammin pitänyt sanoa se ystävälleni ääneen.”
Lapsena solmituissa ystävyyssuhteissa on Seijan mielestä oma ainutlaatuisuutensa.
”Ihmisille joutuu usein selittelemään, mistä jotkut asiat johtuvat. Kun jonkun kanssa on elänyt lapsesta asti, hän tietää, miksi olen nyt sellainen kuin olen – ja hyväksyy sellaisenaan.”
Ystävän kuolema tuo esiin monenlaisia tunteita
Ystävän äkillinen kuolema on aina järkytys ja aiheuttaa monenlaisia tunteita.
”Jos suhteessa on ollut jotain, mistä on vaikea jutella muiden kanssa, ulkopuolinen keskustelutuki on hyvä. Esimerkiksi silloin, kun kuolemaan liittyy syyllisyyttä. Voi olla vaikka niin, että on itse selvinnyt onnettomuudesta mutta ystävä ei. Silloin saattaa miettiä, miksi edes lähdettiin matkalle”, sanoo kriisityöntekijä Hannu Loimo Mieli ry:stä.
Kaikki tunteet ovat normaaleja ja jotenkin ne on hyvä ilmaista. Tunteita voi vaikka kirjoittaa ylös.
”Joskus ihmiset eivät koe syyllisyyttä vaan turhautumista. He eivät ole esimerkiksi pystyneet auttamaan niin paljon kuin olisivat halunneet. Joskus tunteiden seassa saattaa olla vihaakin. Miksi ystävän piti hukkua humalassa tai ajaa humalassa kolari?”
Usein sanotaan, että käytännöllisiin asioihin keskittyminen auttaa surussa. Ajatukset saa näin muualle.
Loimo toteaa, että konkreettisten asioiden hoitamisesta voi olla surevalle hyötyä, kunhan ne eivät estä tunteiden kohtaamista. Joskus esimerkiksi ystäväpiirissä yksi henkilö ottaa ystävän kuoleman jälkeen koppia kaikenlaisista järjestelyistä mutta sivuuttaa omat tarpeensa.
Joidenkin toiminta läheisen kuoleman jälkeen saattaa näyttää kummalliselta. Mutta sitä ei kannata ihmetellä.
”Kaikki käsittelevät menetystä jossain kohtaa, kun ovat siihen valmiita.”
Kriisituki on myös hyvin käytännöllistä. Loimo kertoo pohtivansa surevan kanssa usein sitä, mitä tämä tarvitsee elämäänsä sillä hetkellä. Kenties lääkärikäyntiä ja sairauslomaa, toisinaan apua käytännön arkeen. Loimon mukaan näin tulee yleensä myös selväksi, mikä ystävyyssuhteen merkitys on ollut ihmiselle.
”Samalla se tarkentaa ihmisen arvomaailmaa, kun miettii, mitkä asiat olivat tärkeitä ja mitä arvoja jaettiin keskenään.”
Keskustelun avulla ihminen myös suuntautuu tulevaan: ehkä hän haluaa toisesta tai uudesta ystävyyssuhteesta asioita, joita menetetyssä ystävässä arvosti.
”Kuollutta ihmistä ei voi saada takaisin, mutta samat arvot voi löytää muidenkin kanssa”, Loimo sanoo.
Kaikki eivät kuitenkaan tarvitse toisilta erityisemmin apua menetyksen ja surun käsittelyyn. Loimon mukaan ihmiset käsittelevät yllättävän paljon yksin asioita, ja lukevat esimerkiksi kirjallisuutta aiheesta.
Myös vertaiset ovat monille tärkeä voimavara, sillä he ymmärtävät parhaiten, mistä on kyse.
”Kriisityöntekijä ei siksi usein kerro asioita vaan kyselee. Vertaiset taas voivat kertoa, miten kannattaa tehdä.”
Tukea kriisitilanteisiin
Mieli ry:n MIELI Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti esimerkiksi silloin, kun elämä on muuttunut ja on paha olla, on kokenut järkyttävän tapahtuman tai kokee, ettei jaksa yksin pelon, huolen tai surun kanssa.
