Kapealla maantiellä saa väistellä lampaita, vuohia ja lehmiä sekä mopoja, joiden kyydissä kulkee tarvittaessa jopa viisihenkinen perhe, banaanikuorma tai vaikkapa kolmen istuttava sohva.
Paikoitellen tien vierellä on paviaanilaumoja. Liikenteeseen tottuneet apinat rapsuttelevat toisiaan, etsivät toisen eläimen turkista kirppuja tai vain istuvat levollisina katselemassa liikennettä. Välillä joku ylittää tien pelottomasti kuin kertoen: ”Tämä on meidän.”
Hiukan ennen Kitalen kaupunkia käännytään hiekkatielle, jonka maaperän rautaoksidi on värjännyt tumman punaiseksi. Vastaan tulee paimenia lehmälaumoineen. Tien varrella korkeiden muurien suojissa on isoja omakotitaloja.
Vaalean rautaportin takana on Gloria ja Jarmo Gummeruksen koti. Pariskunnan kahvifarmille on matkaa parikymmentä kilometriä, mutta kuvittelen haistavani kahvin tuoksun heti portilla. Tuoksu vahvistuu talon luona.
”Sydämellisesti tervetuloa!”, toivottaa Gloria Gummerus.
Hänen takanaan talon isolla terassilla Jarmo Gummerus valmistaa espressoa juuri jauhamistaan kahvipavuista.
”Jokaisen menestyvän naisen takana on mies”, Gloria sanoo ja nauraa leveästi.
Gloria on kuin räiskähtelevä nuotio, johon verrattuna suomalainen vähäeleinen puoliso valkoisine hiuksineen ja partoineen on kuin kuuran peittämä jäämies Pohjolan perukoilta.
Gloria ja Jarmo ovat hyvä tiimi
Gloria ja Jarmo ovat olleet työtovereita jo lähes kolmekymmentä vuotta.
”Heti, kun näin Glorian, tiesin, että tässä on minun naiseni”, Jarmo sanoo.
Gloria lämpeni hitaammin.
”Minulle Jarmo oli aluksi vain liikekumppani ja työtoveri.”
Glorian ja Jarmon kodin sydän on ulkoterassi.
© Päivi Arvonen
He kohtasivat toisensa ensimmäisen kerran vuonna 1996 Nairobissa. Jarmo oli asunut Keniassa jo 1980-luvun alusta lähtien. Hän työskenteli rakennustekniikan insinöörinä isojen suomalaisyritysten palveluksessa. Lisäksi hänellä ja silloisella elämänkumppanilla oli yhteinen kauneussalonki. Kun kumppani menehtyi, Jarmolla oli kiire löytää vetäjä kauneussalongille.
”Minulle suositeltiin Kenian parasta kauneusgurua, Gloriaa. Tapasimme lyhyesti ja keskustelimme yhteistyömahdollisuuksista”, Jarmo kertoo.
Gloria oli juuri lähdössä Yhdysvaltoihin työmatkalle etsimään uusia trendejä työhönsä hiusmuotoilijana.
”Tiesin Jarmon, olin nähnyt hänet kauempaa kauneusalan tapahtumissa. Ensimmäisellä tapaamisella ajatukseni olivat lähinnä tulevassa matkassa.”
Jarmo jäi ensikohtaamisen jälkeen odottamaan kärsimättömänä Glorian paluuta.
”Lähinnä mietin, tai pelkäsin, tuleeko hän edes takaisin.”
Palattuaan matkalta Gloria sai esimieheltään kuulla, että muuan suomalainen Jarmo oli soittanut lähes joka päivä ja tiedustellut, milloin Gloria palaa takaisin.
Jarmo ja Gloria tapasivat, Jarmo tarjosi Glorialle paitsi kauneussalongin johtajan pestiä myös 50 prosentin osakkuutta optiona ostaa Jarmo pois ajan kuluessa.
”Mietin, että tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Mutta tarjous piti vielä, kun teimme sopimuksen juristin avustuksella”, Gloria kertoo.
Työtoverusten kumppanuus muuttui rakkaudeksi
Gloria oli tuolloin 25-vuotias, Jarmo 45. Gloria asui vanhempiensa luona, mistä Jarmo hänet haki joka päivä töihin ja toi takaisin kotiin pitkän työpäivän jälkeen myöhään illalla.
”Ajattelin Jarmoa vain työtoverina ja liikekumppanina”, Gloria kertoo.
Jarmo tiesi koko ajan haluavansa muutakin kuin liikekumppanuutta, mutta halusi edetä varovasti ja selvittää, olisiko tunne molemminpuolinen.
”Toki ihastuin Glorian ulkonäköön, mutta etenkin persoonaan ja vahvaan luonteeseen.”
Gloria ja auto ovat tottunet selviytymään haastavista tilanteista.
© Päivi Arvonen
Tuohon aikaan Jarmolla oli liiketoimintaa myös Ugandassa, jonka pääkaupungissa Kampalassa hänellä oli talo. Kampalassa järjestettiin usein kauneusalan tapahtumia, joihin Gloria ja Jarmo osallistuivat. Gloria majoittui aina hotellissa, Jarmo omassa talossaan.
”Yhdellä kertaa sitten päätimme, että Jarmo voi jäädä hotelliin kanssani, jotta hänen ei tarvitse mennä yksin nukkumaan taloonsa. Vaikka olenkin nopea käänteissäni, Jarmon suhteen lämpenin hitaasti”, Gloria kertoo.
Nairobissa pariskunta muutti yhdessä taloon, jossa Jarmo oli asunut jo aiemmin.
Glorialle, kuten valtaosalle kenialaisista, uskonto on tärkeä osa elämää. Suhteen syntymisen Gloria kokee olevan Jumalan johdatusta.
”Jarmo ja minä olimme olleet monesti samoissa tapahtumissa, nähneet toisemme kaukaa. Jos olisimme tavanneet aiemmin, silloin kun Jarmon kumppani vielä eli, olisin suhtautunut Jarmoon ihan eri tavalla ja emme olisi varmasti koskaan päätyneet yhteen”, Gloria sanoo.
Jarmo toteaa olevansa uskollista sorttia.
”Ei ole koskaan ollut tarvetta suhteessa ollessani katsella muualle.”
Ikäero on tuonut suhteeseen paljon hyvää
Keniassa on yleistä, että aviomies on huomattavasti vaimoaan vanhempi.
”En ajatellut ikäeroamme, eikä kukaan kysynyt mitään aiheesta. Jos olisin mennyt naimisiin ikäiseni miehen kanssa, suhde ei olisi toiminut. Jarmo on oppinut elämästä ja aiemmista suhteistaan, ja myös yhdessä työskenteleminen on opettanut kärsivällisyyttä.”
Jarmo kokee elämänkokemuksensa olleen suureksi avuksi suhteessa.
”Kun tuntee itsensä, voi kohdata toisen aidosti. Elämä opettaa sallivuutta ja suvaitsevaisuutta. Ikäeron vuoksi ei tule mitään kilpailutilannetta.”
Glorian suvussa on monia, joilla on länsimaalainen kumppani.
”Ainoa, mitä äitini kysyi, oli, tuoko mies lehmiä sukuun”, Gloria kertoo.
Keniassa aviomies maksaa myötäjäiset vaimonsa perheelle avioliittosopimuksessa määritellyllä tavalla eläiminä, irtaimistona tai jopa viskipulloina.
”Teimme oman kahdenkeskisen sopimuksemme, jonka pidämme vain meidän välisenä”, Gloria kertoo.
He avioituivat Suomessa talvella vuonna 2001, viisi vuotta ensitapaamisensa jälkeen.
”En ollut koskaan nähnyt lunta. En osannut kävellä liukkaalla. Jarmo joutui kannattelemaan minua ja toisella puolellaan iäkästä äitiään kirkkoon mennessämme”, Gloria kertoo.
Hän harmittelee sitä, ettei kielimuurin vuoksi voinut kommunikoida Jarmon vanhempien kanssa.
Ei ympärivuorokautista yhdessäoloa
Glorialla ja Jarmolla on kaksi lasta, joista ensimmäinen, tytär Sara, syntyi vuonna 2002, ja toinen, poika Ville, vuonna 2005. Lasten ollessa pieniä Jarmo työskenteli johtotehtävissä useissa rakennushankkeissa eri puolilla Afrikkaa.
”Jarmo oli paljon poissa kotoa, mikä toi minulle itsenäisyyttä mutta myös vastuuta. Kun hän tuli kotiin, oli aina ihanaa intensiivistä yhteistä aikaa koko perheen kesken. Järjestely sopi meille hyvin”, Gloria sanoo.
Lapset asuvat ja opiskelevat Suomessa. He käyvät Keniassa vähintään kerran vuodessa ja osallistuvat kahvialan markkinointitapahtumiin maailmalla yhdessä Glorian ja Jarmon kanssa.
”Lapset lähetettiin Suomeen kouluun viimeisiksi kouluvuosiksi lukioon jotta he oppisivat suomea ja pääsisivät helpommin Suomessa yliopistoon jatkamaan opintojaan. Halusimme heidän saavan hyvän tuntuman suomalaisuuteen, jotta heillä olisi parempi mahdollisuus valita, minne haluavat asettua”, Jarmo kertoo.
”Suhteemme on johdatusta ja tähtiin kirjoitettu.”
© Päivi Arvonen
Ville ja Sara muuttivat asumaan Jarmon vanhimman pojan Kristoferin ja tämän perheen luo taloon, jonka Jarmo omistaa.
”Halusimme lähentää sisarusten välejä, Kristofer oli paitsi veli myös epävirallinen huoltaja”, Jarmo kertoo.
Jarmoa työllistää myös uusi yhteisyritys poikansa Villen kanssa.
”Yrityksemme Gigeni Sakamin kautta Suomesta saa kohta Sakamin kahvia.”
Jarmo käy Suomessa kerran tai kahdesti vuodessa.
Kahvinviljely on tiimityötä
Isoja kriisejä parisuhteessa ei ole ollut.
”Aina on ollut hyvä olla yhdessä ja edelleen tuntuu siltä”, Jarmo sanoo.
Gloria kertoo lasten joskus kyselleen, miksi vanhemmat eivät koskaan riitele.
”Hämmästyin kysymystä! Kyllähän me riitelemme, ja olemme eri mieltä asioista, mutta riidat sovitaan ja unohdetaan nopeasti.”
Jarmo luopui palkkatöistä vuonna 2005, jolloin pariskunta perusti uuden yhteisen yrityksen. Gloria luopui kauneussalongista ja keskittyy nyt toimitusjohtajana perheyritykseen, josta hän omistaa puolet.
”Etsimme aluksi vain taloa maalta, mutta Jarmo ehdotti maatilan ostamista. Aluksi suunnittelimme pähkinöiden viljelyä. Nyt yrityksemme Sakami Ranches tuottaa kahvia, makadamiapähkinöitä, avokadoja ja hunajaa.”
Pariskunnan maaseutukoti Kitalessa on vuonna 1935 rakennettu omakotitalo, jonka pihapiirissä on suomalainen sauna. Lisäksi heillä on kaupunkikoti Nairobissa.
”Jarmo viettää enemmän aikaa kotona ja Kitalessa. Minä taidan olla aina menossa joko auton ratissa tai tapaamisissa tai vähintäänkin työpöydän äärellä ja puhelimessa.”
Harvinainen ratkaisu kenialaiselle pariskunnalle
Gloria ja Jarmo hitsautuivat työpariksi jo ennen kuin heistä tuli pariskunta.
”Nykyinen yrityksemme tarvitsee meitä molempia. Minä en pystyisi hoitamaan mitään ilman Gloriaa, mutta ei hänkään pystyisi pyörittämään yritystä ilman minua,” Jarmo sanoo.
Glorian vastuulla on yrityksen julkinen kuva, suhteiden hoito ja viranomaisasiointi. Jarmo vastaa muun muassa talousasioista.
Heille on ollut alusta asti selvää, että omaisuus ja liiketoiminta on yhteistä, mikä on harvinaista Keniassa.
”Keniassa naiset ovat miehen omaisuutta eikä naisia arvosteta samalla lailla kuin Suomessa”, Jarmo kertoo.
Gloria vahvistaa tämän.
”Keniassa kotona, koulussa ja kirkossa opetetaan, että mies on aina ylempiarvoinen naiseen nähden. Nainen ei perinteisesti ole voinut edes periä maata. Isäni maat menivät perinnöksi veljilleni ja osaksi siitä syystä Jarmo halusi ostaa meille maata”, Gloria sanoo.
Kahvi-, avokado- ja makadamiaviljelmillä sekä Glorialla että Jarmolla on tarvittaessa kädet konkreettisesti mullassa.
”Käymme läpi pensaiden ja puiden kuntoa ja seuraamme kukintaa ja marjojen ja hedelmien kypsymistä”, Gloria kertoo.
Näkemyserojakin pariskunnalla on.
”Miksi olet leikannut tätä pensasta näin”, Gloria kysyy hieman ärtyneen oloisena pariskunnan kiertäessä kahvipensaidensa lomassa.
Jarmo perustelee toimensa verkkaisesti ja rauhallisesti.
”Parasta Jarmossa on se, että hän on hyvin kiltti ja lempeä, aina valmis kuuntelemaan. Ja tarvittaessa hän antaa minun aina voittaa.”
Jarmosta Gloria on kuin leijonanaaras
Jarmo kuvailee Glorian olevan edelleen se sama vahva persoona, johon hän ihastui ja rakastui.
”Gloria on todellinen leijonanaaras, joka pitää aina omiensa puolta.”
Kahvipensaiden tarkastuskierroksen jälkeen Jarmo ja Gloria ajavat maastoautollaan yhteen lempipaikkaansa; akaasiapuiden alle on tehty pieni tasanne, jolla on puinen penkki ja pöytä.
”Tulemme tänne piknikille, kun suurin osa työntekijöistä on lähtenyt kotiin. Silmä ja sielu lepäävät tässä maisemassa, jossa viljelystemme takaa siintää Elgon-vuori”, Gloria kertoo.
Sadekuuron jäljiltä tuoksuva ruoho tuo mieleen Suomen kesän, mutta Itä-Afrikassa tuoksut ovat vahvempia ja värit kirkkaampia – jopa linnut kuten sinisenmustana auringossa säihkyvä varpuslintu loistokottarainen, joka toiveikkaana kärkkyy syötävää piknikpöydän tuntumassa.
Glorian ja Jarmon katse on kiinnittynyt kauas taivaanrantaan. Mielessä muhivat yrityksen kehittämissuunnitelmat.
”Suhteemme on johdatusta ja tähtiin kirjoitettu”, Gloria sanoo ja Jarmo nyökyttelee tyytyväisenä vaimonsa rinnalla.
Juttu on julkaistu Vivan numerossa 5/2024.
