Se, miten ihmiset hoitavat omia raha-asioitaan, on kompleksinen vyyhti. Käyttäytymiseen vaikuttavat niin tiedot, taidot, arvot kuin erilaiset psykologiset taipumuksetkin. Siksipä rahasta puhuminen eri näkökulmista on tärkeää. Erityisen tärkeää se lienee lasten kanssa, sillä monet talousosaamisen siemenet kylvetään jo lapsuudessa.
Yleinen eetos talousasioiden kanssa työskentelevien tahojen keskuudessa onkin: puhukaa rahasta. Näin pankissa työskentelevänä, tästä on mahdotonta olla eri mieltä. Kahden lapsen vanhempana myös haluaisin antaa omille lapsilleni mahdollisimman hyvät eväät siihen, että he aikuisena osaisivat hoitaa omat raha-asiansa hyvin. Mutta pelkkä rahasta puhuminen ei riitä, laatu saattaa tässäkin asiassa korvata määrän.
Havahduin pohdiskelemaan tätä asiaa, kun kuuntelin Digiconsumers-seminaarissa pidettyä esitystä talousosaamisen Pisa-tuloksista. Esiin nousi mielenkiintoinen yksityiskohta: jos vanhemmat ovat erittäin aktiivisia keskustelemaan lastensa kanssa talousosaamiseen liittyvistä asioista, oli tämä yhteydessä heikompaan talousosaamiseen. Siis heikompaan, ei parempaan.
Syitä tähän voi olla monia ja asia varmasti vaatii syvällisempääkin tutkimusta. Mutta itseni se ainakin herätti pohdiskelemaan, että on myös väliä, miten talousasioita kotona puhutaan.
POSITIIVISUUTTA JA MAHDOLLISUUKSIA OIVALTAA ITSE
Jos rahasta puhutaan paljon ja aina negatiiviseen sävyyn, voi se jättää lapsille pysyvän tunteen siitä, että raha-asiat ovat ikäviä. Silloin tällöin työssänikin törmään ihmisiin, joita raha-asiat ahdistavat, vaikka heillä ei mitään pulaa rahasta olisikaan. Se on aina kummastuttanut minua.
Vaikka kotona olisikin tiukkaa rahan kanssa, kannattaa vanhempien yrittää löytää myös positiivisia sävyjä rahakeskusteluihin. Ja vaikka ei olisi tiukkaakaan rahan kanssa, niin on varmasti hyvä välillä pysähtyä miettimään, mihin sävyyn rahasta kotona puhutaan; onko se hyvien asioiden mahdollistaja vai este? Mistä omat raha-asenteet kumpuavat ja haluanko siirtää niitä samoja asenteita jälkikasvulleni?
Myöskään määräily ja ylhäältäpäin sanelu eivät välttämättä ole parhaita strategioita. En ole kasvatusalan asiantuntija, mutta olen ymmärtänyt, että jos ihmistä kovasti ulkoa määräillään, heikentää se puolestaan itsesäätelyn oppimista.
Tässä kohtaa tunnen myös pienen omantunnon pistoksen. Itse kyllä puhun lasteni kanssa raha-asioista, mutta taidan kyllä ajoittain syyllistyä siihen, että auktoriteettimaisesti kerron, mikä on fiksua rahankäyttöä ja mikä ei, ilman että annan lasteni itse oivaltaa näitä asioita. Minähän olen sentään talousasioiden asiantuntija!
No, tähänkin syntiini on evoluutio ilmeisesti keksinyt ratkaisun. Rakas teinityttäreni välitti minulle tiktok-videon, jossa kerrotaan, että 13-vuotiaana aivojen palkitsemiskeskus alkaa reagoida aiempaa heikommin äidin ääneen.
Evoluutio pitää näin huolen, että lapset pääsevät kasvamaan pois äidin helmoista – toivottavasti kuitenkin sopiva määrä myönteisiä talousoppeja takataskussaan.
Henna Mikkonen
