UMK-kilpailija Käärijän aggressiivinen Cha Cha Cha -kappale ylitti Youtubessakin miljoonarajan. Juomalaulu sai suomalaiset sekaisin, koska se on kaikista viisuehdokkaista koskettavin, kirjoittaa Annan tuottaja Tiina Torikka.
Inhoan kolmea asiaa nykypopissa. Ne ovat humalahakuiset sanoitukset, ilmatorvet ja autotune eli laulajan sävelkorkeuden konekorjailu.
Miten ihmeessä Käärijä onnistuu saamaan nämä kaikki anteeksi?
Euroviisuihin hamuava kappale Cha Cha Cha otti suoratoistopalvelu Spotifyssä kuunnelluimman kappaleen paikan jo pian julkaisunsa jälkeen. Nyt sen musiikkivideo on kerryttänyt Youtubessa hurjat miljoona katselukertaa.
Tarkistin: vaikka itse kuuntelen sen puolen tusinaa kertaa päivässä, Youtube todennäköisesti laskee vain viisi saman luukuttajan katselukertaa per päivä. Muilla vuoden UMK-kappaleilla ei ole miljoonasaldosta vielä puoliakaan.
Julkistuksen aikaan tammikuisena keskiviikkona tehtiin jo ensimmäiset hehkutusotsikot. Ne eivät syntyneet tyhjästä, sillä jo aamuvarhaisesta viuhuivat ensin omaankin puhelimeeni monet pikaviestit ystäviltä eri elämänpiireistä: kuuntele tämä.
Tällä hävyttömän karkealla otannalla Käärijän tekno-punk-raptanssi uppoaa eritoten 30–50-vuotiaisiin. Nuorisompi pitää alkoholinhuuruisia sanoituksia moneen kertaan kuultuina, konkari-ikäluokka taas karsastaa hyökkäävää musiikillista antia.
Ennen Käärijän kappaletta UMK-kisakoneisto oli paljastanut neljä muuta, hauraan balladinkin. Mannerlaatat eivät järisseet. Mutta sitten meille annettiin katujyrä Cha Cha Cha, joka on, uskomatonta kyllä, kaikkiaan seitsemästä kilpailukappaleesta herkin.
Se on aika hyvin raskasta rockia paukuttavalta juomalaululta. Cha Cha Cha on ruma ankanpoikanen, mikä selvisi jo kertakuuntelulla.
Vaatii laulunkirjoitustaitoa, että pystyy saumatta yhdistämään räpin, metallin ja dancehumpan. Vaatii laulunkirjoitustaitoa, että saa kahdessa säkeistössä kansan jakautumaan, kerrotaanko sanoissa oravanpyörän ahdistavuudesta vai suomalaismiehen sosiaalisesta kyvyttömyydestä.
Piña coladat ovat armopaloja suomen kielen taidottomille eli kansainväliselle yleisölle.
Muutama piña colada on jo takana / Silti mul on vielä naamataulu vakava / Ilta on vielä nuori ja aikaa kumota / Tää jäinen ulkokuori on aika tuhota.
Vaatii aitoa laulunkirjoituskykyä tehdä kappaleen keskivaiheella tyylillinen täyskäännös, joka kuvaa tarkkaan tällaisen illan huipentumana vapautuneisuuden ja sen surumielisen kääntöpuolen.
Nyt lähden tanssimaan niinku cha cha cha / Enkä pelkääkään tätä maailmaa. Se on tismalleen tämä kohta, jossa viisufanin sydän sulaa ja rumasta tulee kaunista.
Sitä jään miettimään, millä Käärijää rakastavien vanhempien lapset enää pystyvät teini-iässään musiikin keinoin kapinoimaan. Me keski-ikäiset suurkulutamme räppiä, heviä ja elektroa ja lähetämme sitä ilolla euroviisuihin.
Hoivakodeissa varmaan todistamme, kuinka Suomi voittaa seuraavan kerran
